Suomalaisten kenkien valmistamisen historiaa

Suomalaisissa museoissa näkyy eri aikakausien kenkämuoti

Astuvansalmen seinämaalaukset eivät selvästi kuvaa, millaisissa kengissä muinaissuomalainen kulki. Todennäköisesti muinaissuomalainen oli saamelainen, joka myöhemmin siirtyi pohjoisemmaksi asumaan. Muinaissuomalaiset käyttivät villieläinten nahoista valmistettuja kenkiä. Kulttuurikontaktien lisäännyttyä alettiin ottaa vaikutteita Venäjältä ja Ruotsista. Vähitellen eri säätyjen yleistyttyä oikean säädyn ja ammatinkin näki heti kengistä.

Tampereella on ollut aika ajoin avoinna Vapriikin kenkänäyttely, jossa on esitelty 200 tamperelaisen kenkäyrittäjän luomuksia. 1868 perustettiin Suomen Gummitehdas. 1930 -luvulla Kumiteollisuus Oy Tampereella valmisti kumikalosseja, jotka sai sadesäällä vetää nahkakenkien päälle. Yritys muuttui Suomen Kumitehtaaksi ja edelleen Oy Nokia Ab:ksi, josta erkaantui 1990 Nokian Jalkineet, joka siirsi valmistuksen ulkomaille. Kenkien suunnittelu jäi Suomeen. Nokialaisia 1970 -luvun Hai- ja Kontio -saappaita on vielä saatavilla. Tampereella oli 12 vuotta avoinna näyttely nimeltään Tuhannen kengän tarina. Vuoden 2015 jälkeen kenkämuseo ei ole ollut avoinna ja ei tällä hetkellä tiedetä, avataanko enää näyttelyä siellä ja milloin.

Muita kuvauksia suomalaisista jalkineista

Muissakin museoissa on nähtävillä kenkiä osana asusteita entisajalta. Taidenäyttelyissä voi nähdä maalausten yhteydessä tarkasti maalattuja perinneasuja kenkineen, kuten Albert Edelfeltin taulussa Ruokolahden Eukkoja vuodelta 1887, jossa kansannaiset istuvat kirkon takana nurmikolla keskustelemassa ja heillä on perinteiset puvut päällään. Yhdellä naisella on kuvattu tuohivirsut ja toisella peräti nahkakengät ja kauempana seisovalla tytöllä on jalassaan vihertävät huopikkaat tai tallukat. Lipokkaat olivat huopaisia tai nahkakenkiä, josta puuttui kantapääosa ja ne olivat helpot työntää jalkaan. Eräässä toisessa Arthur K.J. Elsleyn painokuvataulussa vanha sotilas pitää sylissään pientä lasta ja molemmilla on käsin tehdyt nahkakengät, ja lapsella kengät ovat sidotut nauhoilla.

Töysän kenkätehdas on valmistanut Lapin Pieksut eli Lapikkaat, jotka ovat kenkäosasta nahkaa ja varret ovat pitkät, päältä päin nahkaiset ja sisältä mokkanahkaiset. Ne ovat takaa sidotut nauhoilla. Tanhuajat käyttivät rahvaan tansseissa supikkaita, mutta aateliset tanssiaisissaan käsintehtyjä silkkikenkiä, joita aatelismiehet toivat matkoiltaan tuliaisiksi. Aatelismiehillä ja sotilailla oli nahkaisia ratsastajan saappaita. Kansallispuvuissa kenkinä oli usein nahkaiset mustat solkikengät miehillä ja naisilla kävelykengät, kuten K.F. Ignatius kuvaa teoksessaan vuodelta 1863 Suomalaisia kansanpukuja, Finska Folkdräkter, Säkylän puvuista. Sen sijaan toisessa kuvassa kuvataan viipurilaista sinipukuista mieshenkilöä pitkävartisissa saappaissaan.